Vallitseva tilanne mineraalilannoitteiden hinnoissa ja saatavuudessa on herättänyt entistä suuremman huolen lannoiteomavaraisuudesta, ruokaturvasta ja huoltovarmuudesta. Vastausta on haettu ravinnekierrosta ja erilaisista uusista kierrätyslannoitetuotteista. Monet prosessiteollisuuden sivuvirroista ravinteet kierrättävät yritykset ovat myyneet varastonsa jo tyhjiksi ja nyt katseet ovat kääntyneet uusiin ravinnepitoisiin virtoihin.

Yhdyskuntajätevesien puhdistuksessa syntyy ravinnepitoista, orgaanista lietettä, joka soveltuu myös lannoitetuotannon lähteeksi. Kysehän ei ole siitä itsestään, vaan prosessoidusta materiasta, josta on poistettu muun muassa taudinaiheuttajat. Nykymallissa Jätevesipuhdistamolietteet kompostoidaan – kompostoitu liete päätyy lopulta takaisin kiertoon esimerkiksi viheralueille – tai mädätetään, jolloin saadaan biokaasua ja mädätejäännös voidaan edelleen käyttää kierrätyslannoitteiden pohjana. Maailmalla lietettä myös poltetaan paljon, joka on kaikin tavoin kiertotalous- ja ympäristöajattelun vastaista.

Puhdistamolietteen NPK-arvo on n. 12 %; fosforia siinä on eniten ja typpeäkin säilyy prosessista riippuen jonkin verran lopputuotteeseen. Suomessa lietettä tulee noin miljoona tonnia vuodessa ja koko EU:n alueella noin 60 miljoonaa tonnia, joten ravinnemassoinakin puhutaan huomattavista määristä.

Lietteen käyttöä lannoite- ja maanparannuskäytössä säätelee Suomen lannoitelainsäädäntö ja EU-direktiivit. Tällä hetkellä puhdistamolietepohjaisia lannoitetuotteita voidaan Suomessa käyttää esimerkiksi viheralueiden ja golf-kenttien lannoitukseen sekä esimerkiksi viljoille tai öljykasveille, eli sellaisen ravinnon lannoittamiseen, jota ei syödä tuoreena. Tässä tapauksessa vastassa on kuitenkin kuluttajapuoli ja vaikkapa viljanostajat, jotka kokevat lietepohjaiset lannoitteet mainehaittana.

Ongelmaksi nimetään haitta-aineet eli PFAS-yhdisteiden, lääkeaineiden, raskasmetallien ja mikromuovien pelätty siirtyminen lietteestä kasveihin. Aiheesta on tehty ja ollaan tekemässä laajalti tutkimuksia, ja viesti on selvä: puhdistamolietepohjaisten lannoitetuotteiden käyttö on turvallista. Raskasmetallipitoisuudet lietteessä ovat selvästi alle lain säätämien raja-arvojen ja mittauksissa lietteen lääkeaineiden määrät ovat mittaustoleranssien sisällä. Mikromuovien analyysimenetelmiä lietteistä ei vielä ole, mutta niitä kehitetään parasta aikaa.

Akuuttiin tilanteeseen etsitään ratkaisua keskittymällä ravinteiden erotukseen puhdistamolietteestä. Jos yksittäisiä ravinteita – typpeä ja fosforia struviittina – saataisiin erotettua lietteestä, niiden avulla voitaisiin rakentaa uusia lannoitetuotteita. Teknologiat ravinteiden erotukseen ovat kalliita ja ne jättävät meille edelleen kiintoaineen käsiin ”jätteenä”. Mitä sille ravinteidenerotuksen jälkeen aiotaan tehdä? Polttaa suurin hiilipäästöin?

Mielestämme paras ratkaisu ravinteiden kierrätykseen ja puhdistamolietteiden käsittelyyn on keskittää aika, rahat ja tutkimusresurssit loppujen haitta-aineiden tutkimiseen ja poistamiseen alun perinkin lietteestä, jolloin koko kiintoaine saataisiin kierrätettyä käyttöön sellaisenaan. Luonto on suonut meille orgaanista ainetta, jossa ravinteet ovat mukana käyttökelpoisessa muodossa ja jota oikein prosessoituna voidaan käyttää sellaisenaankin maanparannusaineena.

Tärkeintä on pitää huoli lietteen kierron turvallisuudesta ja puhtaudesta sen sijaan, että sitä käsitellään edelleenkin hävitettävänä jätteenä, josta voidaan enintään noukkia muutamia osia jatkokäyttöön.

Meille mikään ei saa olla jätettä – ja niin ei saisi olla kellekään Suomessa, mikäli pyrimme olemaan kiertotalouden kärkimaa. Tämä koskee myös puhdistamolietettä.